Kun vapaaehtoisuus ei riitä
Ekovihreiden jäsen Kirsi Haapala aikoi pitää tämän puheen Jyväskylän puoluekokouksessa 16.5.2009, mutta ei päässyt kokoukseen.
Kuluvan kevään aikana on luonnonsuojelu jäänyt aika lailla lamantorjunnan varjoon. Vaikka toki suojeltavia kohteitakin on mediassa esitelty. Esimerkiksi Suomen vanhoja metsiä ja saimaannorppaa halutaan suojella. Molemmat ovat varmasti tämän salin kuulijoiden mielestä suojelun arvoisia.
Suojelun keinot ovat usein typerryttävän tehottomia. Tehottomuus syntyy, kun luonnonsuojelussa korostetaan yhä voimakkaammin vapaaehtoisuuden vaatimusta. Metsien avohakkaamatta jättämisen halutaan perustuvan aktiiviseen omaehtoisuuteen. Viimeiseen asti pidetään johtosääntönä metsänomistajien oikeutta omaisuuteensa, jota ensisijaisesti määritellään rahallisen arvon perusteella. Suojelun täkynä käytettävää suojelurahaa on kuitenkin aivan riittämättömästi käytettävissä, jotta tämä "vapaaehtoinen" suojelu merkittävästi säästäisi metsiämme. Eihän valtio itsekään suojele ikimetsiään, miksi sitten yksityisen pitäisi, voisi kysyä.
Verkkokalastuskieltoa saimaannorpan pesimäalueille ei haluta asettaa. Maatalousministerimme esittää, että esimerkiksi saimaannorpan kohdalla alueen asukkailla on oltava "oikeus" huolehtia norpan elinvoimaisuudesta, eikä pakkoja voi siksi valtiovallan toimesta säätää. Ihmisen oikeus tehdä jotain tuntuu aina olevan se tärkein, mutta minne unohtuvat velvollisuudet?
Ihmisyksilön valinnanvapaus nostetaan ylimmäksi arvoksi silloinkin, kun se aivan selkeästi on ympäristöämme, lopulta myös ihmistä, tuhoavaa. Luonnon ystävän on vaikea ymmärtää, mikä ihmisen oikeuksissa on niin ylivertaista, että niiden lyhytnäköinen toteuttaminen oikeuttaa luonnon tuhoamisen. Onhan jo nähty, että pyytely, kehottaminen, vetoaminen ja valistus eivät tehoa.
Hyvänä esimerkkinä on yksityisautoilun vähentäminen. Julkiseen liikenteeseen ja lihasvoiman käyttöön kannustetaan, mutta silti espoolainen ajaa alle neljän kilometrin työmatkansa omalla autolla. Maaseudulla hurautetaan autolla postilaatikolle ja mönkijällä pellonreunaan. Autourheilun luulisi näinä päivinä olevan ensimmäisenä kiellettävien asioiden listalla, mutta ei, ralliajokalenterissa ei näy tyhjiä viikonloppuja. Mitenköhän vankasti yksityisautoilun vähentämistä haluava kansalainen jaksaa pyöräillä töihin, kun käytännössä näyttää siltä, että kaikki muut jatkavat autoilua entiseen malliin?
Pakkoa ja rajoitteita siis tarvitaan, sen pitäisi olla aivan selvää. Jos norppien pesimävesillä ei saisi kalastaa verkoilla, laajamittainen avohakkuu metsissä kiellettäisiin ja turhasta yksityisautoilusta napsahtaisi roima sakko, muuttuisi ihmisten käyttäytyminen varmasti. Eikä kukaan nurisisi, sillä kiellot olisivat kaikille samat. Kieltäähän laki toisen omaisuuden tuhoamisenkin, pahoinpitelyn ja varastamisen - eihän näitäkään vastaan kukaan argumentoi, että nämä rajoitukset polkevat ihmisoikeuksiani!