Ekovihreiden alkuvaiheet

Ekovihreiden alkuvaiheen historiikin on kirjoittanut Martti Lundén

Majvikin koulutuskeskuksessa Kirkkonummella Vihreän liiton vuosikokouksessa 1993, sattuivat istahtamaan vierekkäisille paikoille toisilleen tuntemattomat kokousedustajat: valtiotieteen tohtori Espoon vihreistä ja maanviljelijä Itä-Pirkanmaalta. Erilaisista taustoistaan johtuen heillä ei ollut muuta yhteistä kuin voimakas vihreä aate ja ilmeisen epärealistisia kuvitelmia vaikutusmahdollisuuksistaan maailman tilan parantamiseksi. Muutamaa tuntia myöhemmin melkein tyhjässä hotellin aulassa tapasivat rouva tohtori ja maanviljelijä uudelleen ja totesivat, ettei kiinnostus riitä salissa käytävälle keskustelulle lapsilisistä ja nuorten perheiden asemasta. Uusien tuttavusten mielestä pääpaino vihreässä puolueessa oli asetettu yllättäen ihmiskeskeisiin sosiaalisiin kysymyksiin, jotka veivät aikaa ja energiaa niiltä osa-alueilta, joilla maapallon elämän tuhoa pyrittäisiin torjumaan.

Voimakkaita puheenvuoroja oli kyllä vihreiden kokouksissa kuultu muutoksen välttämättömyydestä, mutta ne äänet aina häipyvän jonnekin avaruuteen aiheuttamatta kuulijoissa voimakkaita reaktioita. Uudet ystävykset halusivat kuitenkin liittyä näihin puhujiin ja ruveta tukemaan sitä joukkoa, jolle biosfäärin uhkaava tuhoutuminen on tämän ajan ongelmista kaiken muun ylittävä, ainoa todella hyperluokan kysymys. He halusivat kerätä koolle samoin ajattelevia vihreitä ja ruveta toden teolla kääntämään kurssia Vihreässä liitossa, jonka kuitenkin katsoivat puolueista parhaimmaksi. Jos yritys ei johtaisi mihinkään, olisi ainakin hienoa tavata samoin ajattelevia sisaria ja veljiä hetkittäin, ja saada heiltä tukea ajatuksilleen.

Hanke oli siinä vaiheessa kovin kapealla pohjalla ja kipinä sammumassa myöhemminkin. Vasta seuraavan vuoden keväällä puhelinkeskustelujen ja muutaman kirjeen jälkeen, saatiin aikaan kokoontuminen Tampereella. Aurinkoisena helatorstaina saapui hotelli Tampereen kabinettiin kuusi henkilöä eri puolilta Suomea. Keskusteltiin samalla istumalla seitsemän tuntia. Enemmistö osanottajista tuli siihen tulokseen päivän päätteeksi, että on perustettava valtakunnallinen, ekologisia arvoja korostava yhdistys, joka liittyy Vihreän liiton jäseneksi. Joukossa oli myös henkilö, joka halusi yhdistyksen liittyvän Ekologiseen puolueeseen.

Seurasi jälleen kirjeenvaihtoa, jokainen monisti kirjeensä viideksi ja lähetti muille ryhmän jäsenille; tässä sitaatti yhdestä niistä: ”Tapaaminen Tampereella 12.5. oli minusta sen verran lupaava, että se voisi liittyä Suomen vihreän liikkeen historiaan pienenä valopilkkuna. Minkä kokoisena, sen näyttää tulevaisuus. Oma oloni tapaamisen jälkeen oli kuitenkin myönteisellä puolella. Verrattuna siihen sanattomaan lohduttomuuteen mikä minut aina on vallannut Vihreän liiton kokousten jälkeen, tämä oli kuin pieni elonmerkki kuolleiden laaksossa.”  Järjestettiin kilpailu yhdistyksen nimestä, joka tuotti 33 ehdotusta.

Nimeksi valittiin ehdotusten joukosta ensiksi Kestävä elämänmuoto, mutta se muuttui Ekovihreät ry:ksi perustavassa kokouksessa, joka pidettiin Tampereella 16.6.1995. Tämä kokous oli ravintola Tillikan ulkotiloissa, mutta jatkui illan viiletessä vihreiden toimistolla Kauppahallin kiinteistössä. Säännöt laadittiin myöhemmin kolmen miehen voimalla edeltävissä kokouksissa hyväksyttyihin mielipiteisiin pohjautuen. Niihin kirjattiin myös jäsenkriteerit, jotka liittymisen ehtona pyrkivät pitämään yhdistyksen toiminnan sisällön alkuperäisten tavoitteiden mukaisena.

Vihreiden keskuudessa on käyty tiukkoja keskusteluja siitä, edistääkö vai haittaako ekovihreiden olemassaolo puolueen menestystä. Eräät aktiivit ovat nähneet yhdistyksemme suorastaan vaarallisena, eripuraisuutta ja hajaannusta edistävänä ryhmänä. Me itse (ekovihreät) olemme luonnollisesti toista mieltä. Kunnioittaessamme mielipiteen vapautta, me haluamme samalla pitää huolta siitä, että Suomessa on selkeästi erottuva ympäristöpuolue. Sellainen Vihreä liitto, jolle poliittisessa päätöksenteossa luonnon moninaisuuden säilyminen on perusasia, koska se on edellytys myös ihmisen elämälle maapallolla.

Pitkät maantieteelliset etäisyydet on todettu yhdistyksen toimintaa hankaloittavana tekijänä. Kun jäsenet asuvat eri puolilla maata satojen kilometrien päässä toisistaan, kuluu kokousmatkoihin paljon aikaa ja vähentää osanottoa niihin. Alkuaikoina järjestimme puhelinkokouksia, koska sähköposti ei silloin vielä ollut yleisessä käytössä. Osanottajat olivat samanaikaisesti puhelimissa, jotka oli yhdistetty keskenään. Viestintäteknologian kehittyminen on tullut ekovihreiden erinomaiseksi avuksi sähköpostin ja nyt myös internetin muodossa.