Suomi tarvitsee ekologisesti kestävän väkilukutavoitteen
Ekovihreiden varapuheenjohtaja Mikaela Vuorion puheenvuoro Vihreän liiton Hämeenlinnan puoluekokouksessa 27.5.2006 lyhentämättömänä ja kokonaisuudessaan.
Hyvä kokousväki:
Uuden periaateohjelman luonnoksessa vaaditaan radikaalia muutosta kohti ekologisempaa elämäntapaa. Hyvä niin! Ja kuten kaikki tiedämme, ekologinen elämänmuoto tarkoittaa alueelliseen kantokykyyn sopeutettua kulutustasoa ja väkimäärää. Silti ekologisesti kestävän väkimäärän tavoite puuttuu tästä periaateluonnoksesta.
Kuitenkin ilman kestävän väkiluvun tavoitetta ja sen mukaan suunniteltua väestö- ja perhepolitiikkaa puhuminen ekologisesta elämäntavasta on vain tyhjä korulause. Tällainen ei voi olla uskottavaa vihreää politiikkaa.
Ekovihreät haluaakin tietää, onko Vihreällä liitolla vihreää väestö- ja perhepolitiikkaa ja ekologisesti kestävää väkilukutavoitetta maallemme? Jos ei ole, sellainen tulee pikaisesti saada ja lisäksi saattaa tämä tärkeä kysymys yhteiseen keskusteluun joka puolella, missä päämäärä on kestävään elämänmuotoon siirtyminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen.
Ekologinen kantokyky määrittyy seuraavista alueellisista tekijöistä: 1) sääolosuhteet, 2) luonnonvarat, 3) ihmisten lukumäärä ja 4) heidän kulutustasonsa. Alueen ravitsemus- ja energiakapasiteetti taas määräytyy siitä, kuinka paljon hyötykasveja ja energiaa alueella voidaan kestävästi ympäristöä rasittamatta tuottaa.
Mikä on ekologisesti kestävä väkiluku? Se voidaan määritellä sellaiseksi väestömääräksi, joka voidaan elättää alueella rajattoman pitkän aikaa ja sellaisella tasolla, jolla väestön tarpeet ja arvot tulevat huomioiduksi alueen ekologisen kantokyvyn puitteissa.
Mutta viimeiset sata vuotta on Suomen väkiluku jatkuvasti kasvanut ja syntyvyyden lievääkin laskua on pidetty epätoivottavana. Mikä on Vihreän liiton kanta Suomen nykyiseen väkilukuun ja syntyvyyteen?
Kun huomioidaan maamme suuri lämmitysenergian tarve, kasvukauden pituus ja luonnonvarojen määrä sekä sen asukkaiden nousujohteinen kulutustaso, on selvää, että Suomen nykyinen väkiluku on yksiselitteisesti liian korkea. Viisimiljoonaisen väestömme sopeuttaminen luonnonvarojen kestävään käyttöön tarkoittaisi todella dramaattista kulutuksen laskua. Huomattavasti pehmeämpi tapa olisi laskea kuluttajien määrää syntyvyyttä alentamalla. Silloin kulutustason laskun ei tarvitse olla niin jyrkkä.
Sen vuoksi Ekovihreät esittää, että maamme ekologinen kantokyky tulisi kiireellisesti selvityttää ja laatia sen pohjalta kestävän väkiluvun tavoite, esim. 100 vuoden aikavälillä. Koska se todennäköisesti on nykyistä väkilukua huomattavasti pienempi, tulisi syntyvyys saada laskuun esim. kannustamalla pariskuntia vähälapsisuuteen ja vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Samoin lapsilisäjärjestelmä tulisi asteittain muuttaa vähälapsisuutta suosivaksi. Edelleen lapsettomuuden valinneita pariskuntia tulisi yhteiskunnassa suuresti kunnioittaa sekä kummilapsitoimintaa kehittää.
Koska väkiluvulla ja ympäristöongelmilla on kiinteä yhteys toisiinsa maailmanlaajuisesti, olisi samalla tavoin kaikkien maailman valtioiden sitouduttava syntyvyyden säännöstelyyn ja väestönkasvun rajoittamiseen niin, että alueiden ekologinen kantokyky ei ylity. Apuna tässä tulee käyttää valistusta, ehkäisyvälineiden jakelua sekä väestötieteellistä tutkimustyötä kulttuurien ja ihmispopulaatioiden dynamiikasta.